Joskus suhteessa tulee niitä alamäkipäiviä, jolloin kaikki ottaa päähän enemmän tai vähemmän. Jos sitä kestää ja toinen alkaa sen myötä etääntymään, niin miten siitä eteenpäin? Netti on täynnä erilaisia ohjeita kuinka saada parisuhde taas toimimaan. Niillä kaikilla on kuitenkin yksi yhteinen tekijä, sen eteen pitää molempien olla halukkaita tekemään työtä.
Jos vain yksi on valmis muutoksiin ja tekemään työtä suhteen parantamiseksi, niin voiko parisuhdetta kutsua enää parisuhteeksi? Silloin vain sen toisen harteille jää raskas taakka kannettavaksi, joka lopulta polttaa sen toisen loppuun. Milloin pitää pyytää se toinen päästämään irti? Milloin se pitää osata tehdä itse? Tässä blogissa aiheena on nettipeliriippuvuus, mutta ongelma voi olla mikä hyvänsä ja se on sovellettavissa myös tähän.
Kun olet tilanteessa, jossa parisuhde tuntuu enemmän omalta taakalta kantaa ja toinen elää rinnalla omaa elämäänsä etääntyen koko ajan lisää. Kun asioista keskustelee kumppanin kanssa, niin kuminauha vetää takaisin siihen parisuhteeseen ja näyttää siltä kuin toinen vasta huomaisi etääntyneensä ja hetken taas kaikki on hyvin, kunnes kuminauha on taas venynyt lähes loppuun. Se ei kuitenkaan katkea, sillä itse ei ole valmis päästämään irti. Entä jos se toinen päästää kuminauhasta irti ensin? Se tulee iskemään ja lujaa. Onko se sen arvoista? Mieti asiaa tarkkaan, sillä "sinun elämäsi, sinun sitruunasi".
Entä jos lakkaat puhumasta, koska toinen ei enää kuuntele ja on liian kiireinen tietokonepelien pelaamisessa sekä nettiystävien kanssa keskustellessa? Kuuntelet vierestä hiljaa, kun toinen nauraa ja juttelee kevyesti niiden pelikavereiden kanssa. Et enää jaksa kertoa asioistasi, koska toinen ei jaksa keskittyä kuuntelemaan. Tai vaikka kuuntelisi niin kuuleeko hän?
Kuinka siihen pitää suhtautua, kun olet asiasta useaan kertaan maininnut ja kertonut suoraan miltä se sinusta tuntuu? Jos vastaus on vain olan kohautus, halaus ja hetken huomio, kunnes hänen huomionsa on jälleen koneen näytössä.
Onko siinä tapauksessa kumppanillasi suhde, jossa se toinen osapuoli on toisen naisen sijasta tietokone ja voiko sille olla mustasukkainen? Voi olla ja miksi sinun pitäisi sitä sietää?
Lykkäät asiaa ja odotat kumppanisi tajuavan itse, mutta huomaatkin yhtäkkiä kumppanisi viettäneen useamman vuoden 24/7 koneella käyden välillä töissä ja välillä nukkumassa tai jääkaapilla. Kun ongelma oikeasti rasittaa parisuhdettanne, mutta kumppanisi ei tiedosta ongelmaa. Mitä sille voi tehdä?
Moni haluaisi varmasti jo tässä vaiheessa ravistella sinua ja kysyä, että mitä he*****iä sinä teet tuollaisessa suhteessa? Vastaus on rakkaus. Kumppanisi on ehkä elämäsi suurin rakkaus. Itse en tahtoisi heittää hanskoja tiskiin ennen kuin olisin todellakin tehnyt kaiken voitavani. Tiedät millainen hän on jaksaessaan panostaa suhteeseen ja se osa hänestä saa sydämesi pakahtumaan onnesta.
Miten tästä eteenpäin? Asia täytyy ottaa jälleen puheeksi, mutta kuinka siitä saa asiallisen keskustelun? Aiempien suhteiden kokemukset saavat kenties pelkäämään näitä keskusteluja, sekä kumppanisi reagointi siihen. Puolustelu, syyllistäminen, uhriutuminen. Etsit siis jälleen kerran voimia ottaa vastaan suuttuneet sanat "Raha-asiat stressaavat, mieleni on maassa ja pelaaminen auttaa. Sinä et ymmärrä mitään, koska taas nalkutat asiasta".
Miten tästä eteenpäin?
Ota aikaa keskusteluun, kun molemmat ovat kiireettömiä. Istukaa alas ja jutelkaa. Kerro hänelle huolesi ja pyydä hakemaan apua peliriippuvuuteensa. Helpommin sanottu kuin tehty. Niin on. Näin sinua neuvottaisiin varmasti jossain. Sinä tiedät teidän suhteenne ja tunnet kumppanisi. Kuuntele neuvoja ja etsi niistä teille ratkaisu. Se ratkaisu ei välttämättä ole niin yksinkertainen kuin ulkopuolisen silmin sen voisi kuvitella olevan. Se voi olla osa useampaa eri neuvoa.
Minun neuvoni siis on, että pyydä häntä keskustelemaan ja kerro tunteesi. Älä kuitenkaan jää niiden valtaan vaan koita ymmärtää asioita myös kumppanisi näkökulmasta. Hänellä saattaa olla riippuvuus, josta ei välttämättä pääse napanuoraa katkaisemalla irti vaan se saattaa tarvita aikaa. Ensin yhden päivän viikossa, sitten toisen ja kolmannen. Keksikää noille päiville jotain yhteistä tekemistä. Ihan vaikka vain pieni kävelylenkki tai kahvikupponen auringossa. Halatkaa ja sipaiskaa toisianne vaikka vain käsivarresta ohi kulkiessanne. Pieni suukko silloin tällöin ei myöskään ole pahaksi.
Seuraavassa blogissa aiheena rakkaus ja ihastus. Sitä ennen voisitte jakaa omia ongelmakohtianne suhteessanne ja omia pohdiskeluitanne niistä. Saitteko parisuhteeseen terveitä sitruunoita antamaan raikkautta elämäänne yhdessä vai homehtuiko sitruuna kokonaan ennen kuin se heitettiin kompostiin?
Lisää kommentti
Kommentit